Finnchat Unicorn – Account Manager Esa Starck
Vuonna 2014 Finnchatin joukkoihin astui peloton nuoriherra Starck, jolla oli omien sanojensa mukaan outo fiksaatio konekirjoittamiseen. Kun 600 kirjoitetun merkin minuuttivauhtiin yhdistettiin tahto palvella asiakkaita briljantisti, ja ratkaista erilaisia ongelmatilanteita (sekä muutaman läheisen kehoitus hankkia “oikeita töitä” ravintolayrittäjyyden tilalle), oli paketti valmis – tuosta nuoresta miehestä tuli raudanluja Customer Delight Specialist chat-kentälle. Esa on aiemmin kertoillut työstään “täällä tsättifirmassa” juurikin chat-asiakaspalvelijan näkökulmasta. Sittemmin on muuttunut niin mies, kuin työnkuvakin: nykyään Esa toimii Account Managerin tehtävissä.
Tovin olet ehtinyt täällä Finnchatilla jo olemaan. Yksinkertaisesti; miksi Finnchat?
Mulla on aiempaa työkokemusta asiakaspalvelutehtävistä mm. ravintola-alalta, ja se tuntui aikanaan siltä, että mulle on luonnollista palvella asiakas tosi hyvin. Chat-asiakaspalvelussa näin henkilökohtaisen haasteen, joka motivoi: miten tarjota hyvä palvelukokemus, kun kaikki kommunikaatio siirretään verkkoympäristöön? Siinä on mahdollisuus vaikuttaa puolin ja toisin vain kirjoittamalla, joten viestinnän täytyy olla tehokasta, selkeää ja tietysti laadukasta. Täällä tuli heti alkuun esiin, että asiakaspalvelua ja ylipäätään palvelualttiutta arvostetaan. Näistä kaikista syistä tämä tuntui hommalta, jota haluan tehdä, ja paikalta, jossa haluan olla.
Työyhteisönä Finnchat on uniikki. Yksilön omalle kehittymiselle annetaan paljon tilaa ja arvoa: meillä on säännöllisesti esimerkiksi sparrauksia ja kehityskeskusteluja, jotka mahdollistavat oman osaamisen vahvistamisen. Meillä kannustetaan tosi vahvasti siihen, että jos jossain asiassa kaipaa tukea, myös pyytää sitä. Se on ehdottomasti sellaisia ainutlaatuisimpia juttuja, että tuetaan toinen toisiamme.
Minkälainen on sun työpäivä?
Herätyskello soi aamulla sopivan aikaisin. Heräämisestä seuraava luonnollinen askel on aamupala, joka koostuu hiilareista, proteiineista ja rasvoista sopivissa suhteissa. 😀 Jos on oikein viitseliäs aamu, niin mennään työkaverin ja uskollisen treenikaverin Teemun kanssa aamusalille ennen töitä. Kun tulen toimistolle, rutiinin orjana otan toiseen käteen tuopillisen vettä ja toiseen käteen kupillisen kahvia ja avaan koneen. Tsekkaan läpi ensin meilit ja kalenterin, jotka sukkelasti kertovat, että mistä se päivä tänään koostuu.
Kun siirryin Customer Delight Specialistin tehtävistä Account Manageriksi syksyllä 2018, muuttui työnkuva ja sen myötä työpäivätkin aika merkittävästi. Toiveissa oli, että työnkuvaan tulisi mukaan enemmän liikkuvuutta, uudenlaisia haasteita, ihmisten kohtaamista myös kasvokkain. Unelmat kävi siltä osin toteen. On hienoa rakentaa entistäkin syvempiä yhteyksiä meidän asiakkaisiin ja tähdätä yhteisiin onnistumisiin.
Käytännön tasolla arki muodostuu pitkälti asiakkaiden tapaamisista ja yhteydenpidosta, sekä linkkinä toimimisesta meidän asiakkaiden ja Finnchatin oman jengin välillä. Toisina hetkinä sujautan päähän projektipäällikön hatun, kun lähdetään miettimään, miten asiakkaan toiveet ja tavoitteet saadaan vietyä käytäntöön meidän toiminnassa. Ja melkein huomaamatta päähän vaihtuu asiakkuuksien hattu, kun lähdetään miettimään miten jotain voitaisiin kehittää meidän toiminnassa, miten nykyiset tulokset ovat muodostuneet ja mikä olisi tästä osuva kehityssuunta.
Tiivistettynä mun tehtävä on analysoida, kehittää ja seurata meidän omaa tekemistä suhteessa asiakkaan tavoitteisiin. Läpikäyn paljon meidän asiakkaiden verkkoliiketoimintaa, jotta voidaan selvittää, miten chattia voidaan synkata asiakkaan liiketoiminnan tueksi. Näin asiakkaan tavoitteista tulee meidän yhteisiä tavoitteita, ja yhteistyöstä mahdollisimman hedelmällistä puolin ja toisin.
Tyylini tehdä töitä on säntillinen – hoidan hommat kunnolla ja ajallaan. Teen työt tosissaan, muttei liian vakavasti. Aina pitää olla pieni pilke silmäkulmassa!
Mitäs päivät pitää sisällään noin toimiston ulkopuolella?
Elämäni koostuu tällä hetkellä kutakuinkin kolmesta asiasta: työstä, liikuntaharrastuksista ja musiikista. Näistä nyt ensimmäinen läpikäytiin jo, niin mennään kahteen jälkimmäiseen. Mitä urheiluun tulee, niin kulmakivinä on kuntosali, pyöräily, sähly ja sulkapallo.
Arkea pakoilen musiikin pariin. Musiikkiharrastus koostuu rumpaloinnista neljässä eri bändiprojektissa, eli puuhaa riittää. Tosin kevään aika on vähän hiljaisempaa, kun tehdään nauhoituksia. Kesällä taas on hieman kiireisempää, ja esimerkiksi tuossa touko-kesäkuun vaihteessa kävimme Baulta-orkesterimme kanssa soittamassa bändin historian toisen ulkomaan festarikeikan Belgiassa.
Nämä kaikki neljä bändiä ovat genreltään aika laidasta laitaan. Nautin siitä, että yhdessä bändissä vedetään täysin instrumentaalista, maalailevaa ja massiivista äänivallivyöryttämistä, kun toisessa bändissä voin viihdyttää kansaa Kirkan tahtiin glitter-takissani.
Soittamisen lisäksi kulutan musiikkia myös aika paljon. Se on vähän niinkun kulttuurista ravintoa ja ideoiden ammennusta – ei niinkään viihdettä. Viihdepuolen “kantavina voimina” mulla on semmoiset helposti hotkaistavat telkkarisarjat, esimerkiksi Frendit, Family Guy, New Girl ja Moderni perhe. Tuollasia, joihin voi käyttää päivästään hörähdellen parikymmentä minuuttia, eikä juonessa tarvitse olla niin intensiivisesti koko ajan mukana.
Viimeaikoina vanha lukuharrastus on nostanut päätään, kun otettiin firmassa käyttöön Bookbeat-tilit. On helppoa kuunnella kirjoja muun tekemisen ja urheilun ohessa. Kulutan jonkin verran myös ihan ‘analogista’ kirjallisuutta, joskin äänikirjat ovat tuoneet kirjallisuuden paljon lähemmäksi arkeani. Viimeisimpänä “ei-ammatillisena hömppänä” kuuntelin Heather Morrisin Auschwitzin tatuoijan sekä rap-artisti Mercedes Bentson elämäkerran. Suosittelen!
Loppukaneettina: sana on vapaa – kerro meille ihan mitä tahdot!
Jaa-a. Kollegani Petri Widgren tuumasi tuossa taannoin, että “Esa on kyllä semmoinen tyyppi, jolla on sopiva YouTube-video joka tilanteeseen.” Otan palautteen vastaan ilolla. Lopetetaan siis vaikkapa tähän mainioon klassikkoon. Kiva, jos luit tänne asti! 👋
Haastattelun ja alkuperäisen tekstin on tuottanut Anniina Kytönen
