Finnchat Unicorn – HR Specialist Tytti Jalasaho
Tänään toimistomme takkahuoneen sohvalle kanssani istahtaa Finnchatin HR Specialist Tytti Jalasaho. Ensimmäisen kerran, kun me tapasimme, olimme itse asiassa samassa paikassa. Tosin tuolloin roolit olivat toisinpäin – Tytti haastatteli minua Customer Delight Specialistin tehtäviin. Hän onkin meillä usein se ensimmäinen tyyppi, jonka tapaat, kun halajat mukaan meidän porukkaan!
Tämä savolainen sutkauttelija on ollut hääräilemässä Finnchatilla vuodesta 2015. Nyt Tytti avaa meille sanaisen arkkunsa omasta työarjestaan, ja tietysti kommelluksistaan sen ulkopuolella.
Kerropas meille vähän, että mitä sun työpäiviin kuuluu?
Aamu starttaa smootsiella. Marjasmootsiella tai vihersmootsiella. Siis sehän on täysin sama asia, kun smoothie, mutta smoothie on sanana vähän liian mediaseksikäs mun makuun. Ja kylkeen kupillinen kahvia. Sitten hurautan offistolle, hääräilen keittiössä moikkaillen työkavereita vaihtaen kuulumisia. Se on jotenkin mulle sellanen tärkee rutiini jutustella ihmisten kanssa, joiden seurassa vietän kuitenkin ison osan arjesta. Paras palaute, jonka oon työkavereilta saanu, on että “ilman Tyttiä täällä toimistolla olis paljon tylsempää”. Ehkä sekin tavallaan kertoo siitä, miten tärkeetä se työkavereiden kanssa rupattelu on.
“ilman Tyttiä täällä toimistolla olis paljon tylsempää”
Mun työkenttä on tosi moninainen ja laaja, mutta eiköhän tästä saada kokonaiskuvaa muodostettua. Jos nyt mennään siihen, mitä ihan virallisesti teen, niin vois sanoa, että henkilöstötyön avustavia tehtäviä, mutta erityisesti henkilöstön voimavarojen tukemista yleisellä tasolla. Jaetaan HR-kenttä Tiina Lindroosin kanssa (henkilöstö- ja palvelujohtaja, Finnchatin toinen perustaja). Itse vastaan meidän palvelukentän rekrytoinneista ja resursoinnista. Kun meille tulee uus työntekijä, niin esittelen ekana päivänä vähän taloa ja talon tapoja, eli pidän varsinaisen orientaatiokoulutuksen. Mä myös suunnittelen työvuorot yhessä tiimiliiderien kanssa, ja hoidan esimerkiks lomasuunnittelua.
Kun meillä on starttaamassa uus asiakkuus, niin omalle tontilleni kuuluu palveluun liittyvien koulutusten organisointi ja tarvittavien materiaalien koostaminen. Jonkun verran pidän koulutuksia itekin. Käytännössä siis hoidan meillä sisäistä viestintää liittyen uusiin asiakkaisiin ja organisoin asioita: millä aikataululla mikäkin asia tapahtuu, kuka pitää koulutukset ja milloin. Mun työpäivät sisältää nimenomaan sisäistä kommunikaatiota tosi paljon niin johdon, accountin, IT:n, kun Service Specialistienkin suuntaan.
Näiden pääasiallisten tehtävien oheen kuuluu myös pienempiäkin vastuualueita. Esimerkiks vastaan meidän toimiston välipalatarjonnasta ja sen budjetoinnista, kulkuluvista ja työpaikan kuntosalijäsenyyksistä. Oon tunnettu myös toimistohortonomina, eli kaks kertaa viikossa täytän toimiston älyviherseinien vesisäiliöt. Tunnollisesti myös haen meidän postit, eli teen tosi paljon sellasia pieniä hommia, joita ei ehkä muistais kukaan tehä, jos ne ei oo jonkun vastuulla.
Minkälainen rooli sulla on meidän työyhteisössä?
Oon tyyppinä sellanen helposti lähestyttävä ja empaattinen, ja ne on vuorovaikutustaitojen näkökulmasta keskeisiä tekijöitä. Mun työssä on isossa roolissa just se, että vuorovaikutan ihmisten kanssa. Heittämällä morot ja kysymällä kuulumiset, mä koen, että voin vaikuttaa paljon siihen, millä fiiliksellä toisen työpäivä lähtee käyntiin. Tietysti se toimintamalli myös viestii meidän kulttuurista täällä Finnchatilla – tää on meidän tapa kohdata toisiamme. Meillä on täällä hyvä tekemisen meininki, ilmapiiri on avoin ja rento. Haluun mun omalla toiminnalla edesauttaa näiden asioiden toteutumista joka päivä. Sehän on tietysti helppoo, kun mun työkaverit on niin ihania! Onpas omahyväistä sanoo noin, kun oon ite ollu niitä tänne rekrytoimassa. Mutta saahan sitä omaa työtään ihastella. 😀
Mun työtehtävässä on mahtavaa se, että pääsen tutustumaan tosi hyvin meidän henkilöstöön, koska oon jo rekryprosessista asti ollu uuden työntekijän kanssa tekemisissä. Mulla on erityisesti uusien työntekijöiden kohdalla vahvasti sellanen rooli, että haluun tarjota niin sanotusti “tukea ja turvaa”, eli kysellä kuulumisia ja tsempata pitkin päivää. Sillä kaikella voin toivottavasti edesauttaa sitä fiilistä, ettei tänne tulemista kannata jännittää, ja että kaikilla olis ylipäätään kiva mieli tulla töihin. Niin uusien, kun nykystenkin työntekijöiden kohdalla on tosi tärkeetä vaan olla läsnä, koska tällasella vuorovaikutuksella voidaan saada koko jengi hyvälle tuulelle.
Jos mietitään rekryprosessien näkökulmasta, niin haluan luoda työhaastatteluun tulevalle tyypille mahdollisimman rennon fiiliksen, että voidaan antaa molemmat paras mahdollinen kuva toisistamme puolin ja toisin. Ihan vaan kohdataan, keskustellaan ja vaihdetaan ajatuksia ihmisenä toiselle – mun kohtaamista ei siis mitenkään kannata jännittää. Oon ihan vaan tämmönen lupsakka savolainen.
Työpäivissä siis riittää puuhaa, puhtia ja hyvää meininkiä! Minkälaisten asioiden parissa sitten vietät vapaa-ajan?
Kyllä mulla vapaa-ajallakin on vaikka minkälaista puuhaa! Syksyllä alotin katutanssiharrastuksen aikuisten alkeisryhmässä, ja se on ihan huippuhauskaa. Sen lisäks käyn säännöllisen epäsäännöllisesti kuntosalilla ja ulkoilen. Me asutaan maalla, joten siellä riittää hommantynkää ja pihamaalla kuopsuttelua.
Tapaan ystäviä myös paljon ja säännöllisesti. Pyritään kehittelemään jotain yhteistä kivaa tekemistä, tai sitten istutaan ihan vaan kahvilla, kunhan voidaan viettää aikaa yhdessä. Aviomiehen kanssa haahuillaan maalla ja tehään kotona pientä pintaremppaa, joka on melkonen ikuisuusprojekti hetkittäin.
Kun haluan vähän nollata arjen keskellä, niin kattelen kotona jotain hömppäsarjaa (siis semmosia niin pahoja hömppäsarjoja, etten suostu nimeltä mainitsemaan niitä). Välillä tulee myös lueskeltua jonkin verran, kun oikein inspiraatio iskee – esimerkiks kaunokirjallisuuden puolelta mun suosikki on Jojo Moyes, oon lukenu kaikki sen kirjat.
Sana on vapaa! Loppuhuipennuksena saat kertoa meille ihan mitä tahansa.
Mun kaikkien aikojen suosikkibändihän on Backstreet Boys. Oon ollu pikkutytöstä asti fani, ja tänä kesänä yks mun unelma toteutuu – pääsen kesäkuussa niiden keikalle! Se tulee olemaan ensimmäinen iso keikka, jolla oon käyny, joten mikä olis sen hienompaa kun se, että se on just Bäkkäreiden keikka. Brian Littrell on mun suosikkibäkkäri, ja paras biisi on ehkä Black and Blue -albumilta The Call.
Jatketaan musiikkilinjalla, koska mulla on historiaa nokkahuilistina. Tätä ei ihan kaikki tiedäkään! Oon siis kotosin Pohjois-Savosta, pieneltä Vesannon paikkakunnalta. Siellä sitä kasvettiin “keskellä ei mitään”, joten vaadittiin jonkin verran mielikuvitusta, että ajan sai kulumaan. Peruskoulussa meidän oli pakko hankkia nokkahuilu, ja sitähän sitten todenteolla huilutettiin ties missä kylän kesätapahtumissa. Sitten yhistin pakkohankintana mulle tulleen nokkahuilun ja tylsät hetket – opettelin soittamaan erilaisia biisejä ihan korvakuulolta. Nuotteja en osannut sillon, enkä osaa vieläkään. Kuitenkin näppärästi soittelin sillä nokkahuilulla Ace of Basen Happy Nationia ja Daruden Sandstormia.
Haastattelun ja alkuperäisen tekstin on tuottanut Anniina Kytönen